Aleksi Hernesniemi

Ihmisoikeudet ja maahanmuutto

Maahanmuuttokeskustelun ytimessä ovat hyvin useasti ihmisoikeudet, joihin vedotaan pääasiassa niissä tilanteissa, joissa halutaan oikeuttaa kehitysmaista tulevan humanitaarisen maahanmuuton ja suuren monikulttuurisuusprojektin toteutus. Milloin on ihmisoikeus saada täysi ylläpito Suomesta loppuiäksi, milloin on ihmisoikeus jäädä Suomeen karkotuspäätöksestä huolimatta.

Ihmisoikeuksiin vetoaminen on hyvin tehokas perustelu, sillä onhan niiden arvo hyvin laajasti tunnustettu ympäri maailman. Lukuisat maailman valtiot ovat sitoutuneet niihin ja uusia valtioita tulee niiden piiriin. Uusia ihmisoikeussopimuksia laaditaan myös tulevaisuudessakin ja tämän seurauksena on myös uusien standardien inkorporointi kansalliseen lainsäädäntöön. Ihmisoikeudet asettavat siten ”uuden normaalin”, jonka ulkopuolelle astuminen on ihmisoikeuksien vastaista, mahdollisesti jopa ihmisoikeusloukkaus. Tämän kaltaisten sopimusten laadinta itsessään on perusteltua, koska niiden avulla voidaan edistää ihmiskunnan kehitystä yksilönvapauksien (omaisuudensuoja, sananvapaus, jne.) turvaamisessa. Näin voidaan myös päästä vähitellen eroon yhteiskuntajärjestelmistä, jotka perustuvat ihmisten alistamiseen esimerkiksi väkivaltaisen uskonnon nojalla.

Monikulttuurisuusideologian puolustajilla kuitenkin unohtuu tässä suhteessa se, että ihmisoikeussopimukset ovat aina sidottuja omaan aikaansa. Ovathan ne viime kädessä ihmisten itsensä kirjoittamia sopimuksia. Ihmisoikeuspapereita hiotaan ja sorvataan pitkään komiteoissa, jotta sanamuodot saadaan joskus passaamaan kaikille osapuolille. Mikä on ihmisoikeutta ja mikä jätetään ihmisoikeuksien ulkopuolelle? Mistä asiasta tulee ihmisoikeus 20 vuoden päästä ja mikä oikeus poistetaan luettelosta?

On retorisesti merkittävä saavutus, jos jokin asia voidaan taidokkain sanankääntein depolitisoida ja tehdä polttavasta aiheesta ihmisoikeuskysymys, ja näin ollen luoda siitä lähes jumalallista alkuperää oleva kritiikitön ilmiö. Se, että läpeensä poliittinen kysymys (esimerkiksi Suomen monikulttuuristaminen verorahoilla) voidaan irrottaa politiikan alasta ja tehdä siitä ihmisoikeuskysymys, ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää pitkäaikaista mielenmuokkausta. Mekaniikka tässä on saman kaltainen kuin neuvostovastaisten ihmisten jahdissa vielä muutama vuosikymmen sitten. Jotkut poliittiset kysymykset eivät yksinkertaisesti kestäneet päivänvaloa (Neuvostoliiton ja sosialismin negatiiviset vaikutukset), minkä vuoksi niistä keskustelua oli rajoitettava sosiaalisia stigmoja jakamalla. Kuka haluaa olla neuvostovastainen? Oletko sinä neuvostovastainen?

Jos ihmisoikeussopimus tulee voimaan eduskuntalain nojalla, mutta kansalaisilta kielletään lain vaikutusten arviointi, kuinka terveessä tilassa suomalainen (ja länsimainen) demokratia on?

Ihmisoikeudet vuonna 1960 voivat olla täysin täysin riittäviä tai riittämättömiä vuonna 2100, sillä emme vielä voi tuntea kyseisen vuosisadan yhteiskunnallisia olosuhteita. Onko tuolloin käyty maailmanlaajuisia sotia, kärsitty nälänhädästä tai suurista kansainvaelluksista, jotka ovat tuhonneet laajoja alueita – vai elääkö ihmiskunta vaurauden huipulla? Jos olisi niin, että vuonna 2100 maapallolla elämä on käynyt äärimmäisen vaikeaksi, olisi suorastaan naiivia olla vaatimassa vuoden 2016 ihmisoikeussopimusten mukaisia olosuhteita. Jos esimerkiksi jokin Pohjoismaa olisi kokenut täydellisen taloudellisen romahduksen ja maan asukkaat muuttaneet muualle, olisi epätodellista olla vaatimassa sellaisia etuuksia, joihin yksinkertaisesti ei ole varaa. Toki nämä ovat kärjistäviä esimerkkejä, mutta niiden tarkoituksena on osoittaa ihmisoikeuksien sidonnaisuus omaan aikaansa. Tämä tarkoittaa sitä, että tiettyä ”totuutta” ei voida välttämättä soveltaa toisena ajankohtana, mikäli olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti. Sanotaan, että laki muovaa yhteiskunnan, mutta periaate toimii toiseenkin suuntaan – vallitsevat yhteiskunnalliset olosuhteet muovaavat oikeuden.

Mikrotasolla sama keskustelu voidaan käydä esimerkiksi hätävarjelusta. Laki sanoo, ettei toista saa lyödä, mutta joskus voi joutua tilanteeseen, jossa joutuu olosuhteiden pakosta rikkomaan lakia, että säilyttää oman henkensä. Sama koskee myös pakkotilaa, jossa ovi on murrettava, että ihmiset voidaan pelastaa tulipalon kourista. Tätä muuten epäoikeudenmukaista tekoa voidaan pitää oikeutettuna juuri siitä syystä, että olosuhteet tekevät siitä sellaisen. Poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi on siis mahdollista poiketa säännöstä, jos sillä voidaan suojella jotain suurempaa hyvää.

Pakolaisuutta ja turvapaikanhakua koskevia kansainvälisiä sopimuksia on myös voitava avata uudelleen, sillä olosuhteet ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana merkittävästi. Yli 32 000 turvapaikanhakijan saapuminen Suomeen yhden vuoden sisällä on ennen kaikkea politiikkaa, johon sisältyy niin taloudellinen, sosiaalinen kuin kulttuurillinen näkökulma. Koska se on politiikkaa, on voitava kysyä myös kipeitä kysymyksiä. Onko meillä varaa tähän? Kuka maksaa? Mitkä eturyhmät hyötyvät rahallisesti? Minkälainen perintö annetaan jälkipolville? Mitä, jos sama jatkuu vielä vuosikausia?

On yllättävän helppo vaatia kaikille kaikkea ilmaiseksi, mutta jonkun sekin pitää maksaa. Kun oman lompakon, oman puolison ja omien lasten turvallisuus ei ole uhattuna, ei ole tarvetta muutokseen. Jos esimerkiksi Ruotsissa kaikki maan kansanedustajat joutuisivat elämään Malmön ongelmalähiöissä, voisi muuttua sielläkin ääni kellossa. Mutta kun ei tarvitse. Poliittinen tekopyhyys paistaa niin selvästi läpi kummallakin puolen Pohjanlahtea.

Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla, missä menee ”ihmisoikeuspuolustajan” mielestä se raja, jonka jälkeen hänestäkin muuttuu ”maahanmuuttokriitikko”. Tarkemmin: Mihin rahalliseen arvoon tai yhteiskunnalliseen muutokseen asti on siedettävä monikulttuurisuuden haittavaikutuksia, jonka jälkeen on hänenkin mielestä laitettava kansallinen etu ensin? Onko raja 100 000 turvapaikanhakijassa, 300 000 turvapaikanhakijassa vai kenties miljoonassa? Saako Suomi vielä velkaantua 5, 10 vai 20 miljardia euroa vuoteen 2025 mennessä? Saako Suomeen tulla sharia-tuomioistuimia? Silloin, kun koululuokissa puolet lapsista on pukeutunut mustiin kaapuihin? Vai onko todellakin niin, ettei mitään rajaa ole, vaan piikki on auki tästä ikuisuuteen?

Jos ihmisoikeussopimuksia ei ymmärretä ihmisten tekeminä sopimuksina, niistä muodostuu uskonnollisia opinkappaleita, joita aletaan sokeasti seuraamaan ilman kritiikkiä. Ja tässä onkin mielenkiintoinen kysymys humanisteille. Järkeilyyn nojaavan valistuksen aikakauden perintönä on saatu häivytettyä teokratiaan ja perintöoikeuksiin nojaavat yhteiskuntajärjestelmät. Ihmiselle on annettu järki, joten käyttäköön hän sitä. Tilalle on saatu kansanvaltaan nojaavat yhteiskunnat, jotka perustuvat siihen, että hallitsijoita voidaan vaihtaa ja kaikkea voidaan kritisoida. Kritisointi on olennainen osa demokraattista järjestelmää. Jos sananvapautta ei ole, ei voi olla demokratiaakaan. Kun ihmisoikeudet on nostettu uskonnon kaltaiseen statukseen monikulttuurisuusideologian pönkittämiseksi, on samalla hylätty se humanistinen viitekehys, josta ihmisoikeussopimukset nousevat. Ihmisoikeuksien yhtenä tarkoituksena on turvata kritisoinnin mahdollisuus ja kaiken kyseenalaistaminen. Kun ihmisoikeuksien aikasidonnaisuutta ei voida kyseenalaistaa, on alettu palaamaan siihen tilaan, josta valistuksen aikakaudella haluttiin päästä eroon. Rasistikorttien heittely ei kovinkaan eroa siitä, kuinka historian saatossa eri tavoin ajattelevia ihmisiä on julistettu harhaoppisiksi ja sen johdosta laitettu roviolle. Mutta lakia on voitava kritisoida, koska laki on ihmisen itsensä laatima. Yhteiskunnallinen kritiikki on vapaan yhteiskunnan kulmakivi. Se mikä ei voi olla oikeus eikä kohtuus, ei voi olla myöskään laki.

Uskonnolliset opinkappaleet vaativat tulkitsijansa. Tässä tapauksessa ihmisoikeuksien oikeaoppisiksi tulkitsijoiksi ovat asettuneet muun muassa eräänlaiset ihmisoikeusjärjestöt sekä ihmisoikeusasioihin vihkiytynyt yliopistoväki. Jos Suomessa esitetään rajoituksia tai leikkauksia maahanmuutto- ja monikulttuurisuusasioihin, eipä aikaakaan, kun ”ihmisoikeuspuolustajat” huutavat, kuinka tämä on ihmisoikeuksien vastaista. Iltauutisiin saadaan aina jostain repäistyä dosentti, professori tai joku muu ”asiantuntija”, joka kertoo ”absoluuttisen puolueettoman arvionsa” (=mielipiteensä) siitä, kuinka ihmisoikeuksia aivan ilmiselvästi ollaan tuhoamassa Suomessa. Välillisesti näiden tahojen mielipiteet tulevat myös perustuslakivaliokuntaan, joka on perustuslainmukaisuuden korkea tulkitsija Suomessa. Tätä asiantuntijakuulemisiin perustuvaa järjestelmää on myös kutsuttu varjovaikuttamiseksi, koska siten lainsäätäjää voidaan ohjata huomaamattomasti tiettyyn suuntaan. Tässä yhteydessä on painotettava sanaa mielipide, sillä oikeustiede ei ole arvovapaata, kuten ei (humanistinen) tiede yleisestikään ole. Aina, kun astutaan formaalin päättelyn ja matemaattisten tosiseikkojen ulkopuolelle, tulee mukaan ihmisen subjektiivisiin käsityksiin perustuva tulkinta. Siihen sisältyy kiistelyn mahdollisuus ja eriävien mielipiteiden esittäminen – siksi se on luonteeltaan poliittista (Carl Schmittin ajatusta mukaillen). On esimerkiksi arvokysymys, mitä perusoikeutta painotetaan perusoikeuskollisiossa toisen perusoikeuden kustannuksella. On myös arvokysymys, millainen painoarvo annetaan sisäiselle turvallisuudelle suhteessa avoimien rajojen politiikkaan. Ratkaisuja näihin poliittisiin kysymyksiin ei saada kristallipallosta, joka antaa absoluuttisen puolueettomat vastaukset jokaisena aikakautena.

Lainsäätäjän joutuu myös joskus raksutella aivojaan, jotta kykenee hahmottamaan poliittisen pelin, joka liittyy asioiden politisointiin ja depolitisointiin. On ainoastaan lainsäätäjän omaa heikkoutta, jos ajattelee, että minkä hyvänsä professorin tai ”ihmisoikeusasiantuntijan” sana on hyväksyttävä sellaisenaan. On myös osattava hahmottaa se, kuinka ilmiö X pyritään irrottamaan politiikan (=kritisoinnin) piiristä. Tämä on tärkeää, sillä ihmisoikeuksien ympärillä pelattavaa peliä käydään isoilla panoksilla. Kyse on viime kädessä siitä, millaisen Suomen haluamme nähdä tulevaisuudessa. Vallitsevatko maassa yhteiskunta- ja naisrauha? Onko suomalainen (länsimainen) kulttuuri vielä maan valtakulttuuria? Onko syntynyt etnisyyteen perustuvia rinnakkaisyhteiskuntia? Onko julkinen sektori paisunut maahanmuuton vuoksi? Onko valtio velkaantunut korvia myöten? Onko maassa yhä työtä suomalaisille?

Olisi lainsäätäjän asemassa vastuutonta olla ajattelematta tällaisia kysymyksiä, sillä ne määrittävät kansakuntamme kohtalon suunnan vuosikymmeniksi ja -sadoiksi eteenpäin. Ja todellakin toivon, että he ajattelisivat ja kuuntelisivat ennen kuin on liian myöhäistä.

 

**

 

Jos lukija on enemmän kiinnostunut aiheesta, suosittelen lukemaan VTM Riikka Purran raportin Kansainvälinen pakolaisinstituutio ja valtioiden mahdollisuudet – imagon suojelusta rahojen suojeluun (Suomen Perusta 2016, PDF).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän hilkkamlaikko kuva
Hilkka Laikko

Olipa ansiokasta pohdintaa. Suomi röyhistelee maailmalla, kuinka "me olemme oikeusvaltio ja ihmisoikeussopimuksesta pidämme tiukasti kiinni".

Pöyhitäämpä hieman tarkemmin ja pintaa syvemmältä.

90-luvulla pankkien holtiton ulkomaanvaluutan haaliminen Suomeen, maksatettiin suomalaisilla pankkitukena ja törkeinä yritysten ja kansalaisten omaisuuksien ryöstöinä. Jos ei "Puhallus" elokuvaa olisi tehty jo aiemmin, Suomen 90-luvusta olisi tuollaisen elokuvan voinut tehdä - niin taitavasti pankinjohtajien kasinoseikkailut maksatettiin rehellisillä yrittäjillä ja kansalaisilla.

Ihmisoikeussopimuksen omaisuuden suoja on ehdoton, mutta 90-luvulla sen yli käveltiin kylmästi 65 000 yrittäjän tapauksessa Suomessa.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on sekin osa Ihmisoikeussopimusta, mutta Suomessa 90-luvun uhreille ei sitäkään ole suotu. Ylen tutkimus kertoo karua kieltä, koska yli puolet tuomareista toteaa, että he ovat tehneet vääriä päätöksiä. Meillä vaiennetaan jopa keskustelu 90-luvun uhrien kärsimyksistä.

Presidentti Halosen asema 90-luvun papereiden salauksessa on merkittävä. Miksi oikeusvaltiossa pitää salata SSP sopimus? Taitaa syy löytyä sen sisällöstä, jossa etukäteen politiikot yhdessä pankinjohtajien kanssa päättivät, mitkä toimialat kaadetaan, jotta pankkien vakavaraisuus saatiin EU:n vaatimalle 8% tasolle. Päätettiin antaa julkisuuteen kuva, että valuuttakuplan syntipukit olivat rehelliset yrittäjät, kun todelliset syylliset istuivat pankeissa.

Arsenal sopimus ja erityisesti sen kohta 4.2.3.2 on valaiseva. Siinä vajaat 10 talousvaliokunnan jäsentä päättää viedä itsenäisen valtion, itsenäisillä vaaleilla valitulta Eduskunnalta lainsäädäntövallan kymmeneksi vuodeksi -vieraan valtion perintätoimiston vaatimuksesta. Ei mikään ihme, että piti julistaa salaiseksi. Kumpikaan näistä toimista ei kunnioita sen paremmin oikeusvaltion periaatteita kuin Ihmisoikeussopimustakaan. 57 000 ihmistä myytiin velkaorjiksi norjalaiselle perintätoimistolle.

Edelleen osa 90-luvun uhreista yrittää saada oikeutta. Tilitysvelvollisuus asiakkaan varoista on Suomen lainsäädännössä aukottomasti säädetty - jopa Rikoslaissa, jossa selkeästi todetaan tilityksen pitkittämisenkin olevan kavallusrikos. Miksi kukaan 90-luvun uhreista ei ole saanut tilitystä pankeiltaan? Syy löytyy puhtaasta veronkierrosta, jossa tietyt pankit kiertävät valtionveroja edelleen 80-luvun lopun velkakirjoilla ja uhrit ovat edelleen vailla oikeusturvaa ja korvauksia.

Näyttääkin vahvasti siltä, että Suomen päättäjillä on kova tarve osoittaa maailmalle, kuinka meillä on Ihmisoikeudet huomioitu - pakolaisten, mutta ei oman kansan. Malka on aina helpompi nähdä muiden kuin omassa silmässä.

Pekka Heliste

Päätöksen omistajien omaisuuden pelastamisesta tekivät Aho-ja Viinanen.
SYP ja KOP omistajia oli n 500000 ja he olivat/ovat Kokoomuksen/Kepun kannttajia

Aholla ja Viinasella oli valittavana ajaa KOP/SYP valtion haltuun tai antaa pankeille oikeudet ajaa asiakkaitaan konkurssiin

Jos valtio olisi ottanut pankit haltuun niin silloin omistajat olisivat menettäneet osakkiden arvon, nyt se palautui, kun valtio tuku ja toisaalta ne saivat ryöstää asiakkaita

Käyttäjän hilkkamlaikko kuva
Hilkka Laikko

...ja kaiken yläpuolella istui Nalle, joka järjesti yhdessä yössä vanhasta Syp:stä Unitaksen, jonka sitten myi Suomen valtiolle 2 miljardilla.....

Niko Sillanpää

Hyviä huomioita.

Poliitikkojen ja kansalaisten olisi erinomaisen tärkeä sisäistää, että professoreiden/apulaisprofessoreiden/dosenttien Ojanen, Lavapuro, Scheinin, Koskenniemi, Melander ja Rautiainen kommentointi "perustuslakiblogissa":

1) Ei edusta tieteellistä tietoa tai ylipäätään tieteellisen metodin käyttämistä.

2) Ei edusta päätöksenteon kannalta välttämätöntä asiantuntijuutta toisin kuin esimerkiksi monitahoisemmissa ja käsitteistöltään vieraammissa vero-oikeudessa tai sopimusoikeudessa usein tarvitaan.

3) On puhtaasti ja täysin poliittista vaikuttamista.

4) On olennnaisesti kyseisten henkilöiden mielipide.

Heidän käsittelemänsä asiat eivät ole mitenkään hankalasti ymmärrettäviä laki- ja sopimusteksteistä luettuna. Heidän kirjoittamisensa yleisimmät sisällöt ovat, että 1) jokin oikeushyvä on heidän mielestään suurempi kuin jokin toinen oikeushyvä tai 2) jokin asia tai oikeushyvä on heidän mielestään ristiriidassa jonkin toisen asian tai oikeushyvän kanssa ja tällä jälkimmäisellä on heidän mielestään presedenssi. Tällaiset asiat ovat _aina_ puhtaasti poliittisia kysymyksiä ja siten POLIITTISEN PÄÄTÖKSENTEON piirissä. Näin erityisesti, jos perusteluissa on pelkästään tai erittäin paljon tulkintaa ("perustuslain henki" ym.), jolloin olennaisimmaksi perusteluksi tulee "näin on, koska minä olen sitä mieltä".

Eräs yleinen ongelma heidän kommenteissaan on paikallisen lainsäädännön yksipuolinen universalisointi (esim. jokin Suomen lainsäädännön oikeus koskee koko planeetan väestöä, mutta velvoittaa vain suomalaisia).

Toinen universalisointiongelma on tasa-arvon tulkitseminen tulosten tasa-arvona.

Eräs ongelma on kansalaisuuden vs. ei-kansalaisuuden sivuuttaminen kokonaan esimerkiksi etuisuuksien ja oikeuksien tulkinnassa, vaikka monissa kansainvälisissä sopimuksissa tämä eronteko preamble-osuudessa tehdäänkin.

Näin ollen, perustuslakiin pitäisi lisätä kaksi tulkintaohjetta tulkinnallisuuden vähentämiseksi:

1) Oikeuksia ja etuuksia tarkastellaan aina kansalaisuuden tai vastaavan aseman takaavan valtiosopimuksen (esim. Pohjoismaat, EU) kontekstissa ja

2) Tasa-arvoa ei tulkita tulosten tasa-arvona paitsi erityisen hyvillä perusteilla.

Ja lopuksi, kukaan ei ole antanut kyseisille herroille asemaa toimia näiden asioiden tuomareina. Heillä on vaaleissa se kuuluisa yksi ääni. Ja siihen asian tulee jäädä, elleivät he pyri poliittisiin valta-asemiin ja mahdollisesti valituiksi tullessaan käytä siten saamaansa demokraattista valtaa.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Niko täyttä asiaa puhut, kuten Aleksi kirjoituksessaan. Miten lienee riippumattomuuden laita perustuslakivaliokunnan lausuntojen suhteen, mikäli lausuntojen pohjaksi on otettu ksinomaan em. herrojen kannat kussakin pyydetyssä lausuntopyynnössä? Perustuvatko valiokunnan lausunnot jäsenten omiin kantoihin vai yksinomaan pyydettyihin asiantuntijalausuntoihin?

Niko Sillanpää

Molempiin. Ja lausuntoja pyydetään ymmärtääkseni kohtuullisen laajasti eri tahoilta. Mitkä eri tekijöiden painotukset ovat, riippuu varmasti siitä, keitä henkilöitä perustuslakivaliokunnassa kulloinkin on.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah Vastaus kommenttiin #4

Lausuntojen pyytäminen riippuneen, tai ainakin pitäisi näin olla, asiantuntijatahoille ko. asiassa. Tuskinpa yksikään mainitsemasi asiantuntija on kaikilla saroilla? Kuitenkin heiltä taidetaan pyytää lausuntoa asiaan kuin asiaan?
Perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausunnot käyvät ilmi tästä linkistä käsittely-/pöytäkirjakohtaisesti

https://www.eduskunta.fi/FI/search/Sivut/vaskiresu...

Nykyisen valiokunnan varsinaiset jäsenet puheenjohtajineen;
hallituspuolueet 10 vars. + 5 varaj.
oppositop. 6 vars. + 3 varaj.

Näin ollen päätösvaltainen valiokunta on hallitusenemmistöinen. Näin lienee aina oleva.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Asiallinen ja inhorealistinen analyysi tilanteesta ja sen mahdollisista kehityssuunnista. Toki valtamedian näkemyksen vastainen. Tällainen kirjoitus (lyhennettynäkään) ei menisi läpi esim. Pääkaupungin Sanomissa.

On syytä kiittää Uutta Suomea tällaisesta henkireiästä. Sen verran US:kin noudattaa valtamedian agendaa, että kirjoituksella ei ole asiaa "karuselliin". Vai mitä, päätoimittaja Huusko?

Käyttäjän hennakajava kuva
Henna Kajava

Perusihmisoikeuksia voidaan toteuttaa monella tavalla ja ihmisoikeuksien toteutumisen nimenomaan kestävällä pohjalla tulisi olla jatkuvasti tavoitteena. Tällöin painopisteen tulee olla väestönkasvun ja köyhyyden vähentämisessä, sekä islamin totuuksien avoimessa käsittelyssä, jotta sen kiehtovuutta vähennetään. Väestön laajamittaiset siirrot tuhlaavat resursseja järkyttävällä tavalla ja etenkin, kun siirrot ovat käytännössä pysyviä ja integroituminen ainakin työllistymisen kannalta kaikkialla hyvin heikkoa.

Ihmisoikeuksia voitaisiin noudattaa samoilla perusteilla, kuin nytkin, kun periaatteeksi otettaisiin järkeenkäypä turvapaikanhaku oman maanosan sisällä. Kaikki kynnelle kykenevät maailman maat osallistuisivat kuitenkin auttamiseen yhteisvastuullisesti. Kustannuksia säästettäisiin ja palaaminen lähtöalueille olisi helpompaa. Hädänalaisimpia voitaisiin ottaa kiintiöpakolaisina lähtökohtaisesti väliaikaisesti edelleen Eurooppaan.

Ihmisoikeuksiin luetaan tosiaan selkeästi älyttömiäkin asioita, kuten oikeus lisääntyä niin paljon, kuin mahdollista. Tietenkin tämä liittyy oikeuteen määrätä omasta kropastaan ja sikäli asia on ongelmallinen. Kuitenkin lisääntyminen uhkaa polkea ihmisoikeudet lopulta kokonaan, jos elintila ja resurssit loppuvat, eikä lisääntymistä saada hallintaan ennen sitä. Lisääntymistä ei voi pitää omana asiana, koska se vaikuttaa hyvin paljon ympäristöön ja muihin ihmisiin. Toisaalta onhan vaikeasti vammaisiakin kielletty lisääntymästä keskenään, joten oikeutta omaan kroppaan ei ole kaikilla ihmisillä tässä mielessä kuitenkaan.

Ihmisoikeuksilla ei ilmeisesti kuitenkaan voi vielä perustella maahanmuuttopolitiikassa sitä, että käytännössä kaikki turvapaikan saaneet voivat jäädä turvapaikan antaneeseen maahan loppuelämäkseen. Kuitenkin käytännössä vihervasemmisto ymmärtääkseni pitäisi julmana, jos vuosia täällä eläneet velvoitettaisiin ehdottomasti palaamaan rakentamaan lähtömaitaan, kun se olisi riittävän turvallista - ellei ole työllistynyt vakinaisluonteisesti Suomessa tai perustanut perhettä suomalaisen kanssa. Tämä on mielestäni älytön ajatus. Nykyään on tavallista, että ihmiset muuttavat maiden välillä syystä tai toisesta; tämä on juuri sitä maailmankansalaisuutta ja kansainvälisyyttä, jota vihervasemmisto hehkuttaa. Lisäksi maahanmuuttajien identiteetissä ovat yleensä vahvoina seuraavissakin sukupolvissa vanhempien juuret.

Pekka Heliste

"Ihmisoikeuksiin luetaan tosiaan selkeästi älyttömiäkin asioita, kuten oikeus lisääntyä niin paljon, kuin mahdollista. Tietenkin tämä liittyy oikeuteen määrätä omasta kropastaan ja sikäli asia on ongelmallinen. Kuitenkin lisääntyminen uhkaa polkea ihmisoikeudet lopulta kokonaan, jos elintila ja resurssit loppuvat, eikä lisääntymistä saada hallintaan ennen sitä. Lisääntymistä ei voi pitää omana asiana, koska se vaikuttaa hyvin paljon ympäristöön ja muihin ihmisiin. Toisaalta onhan vaikeasti vammaisiakin kielletty lisääntymästä keskenään, joten oikeutta omaan kroppaan ei ole kaikilla ihmisillä tässä mielessä kuitenkaan."

Laestadiolaiset kieltävät syntyvyyden rajoittamisen. Niinpä 15 lapsiset perheet ovat tavallisia

Pekka Heliste

"Ihmisoikeuksia voitaisiin noudattaa samoilla perusteilla, kuin nytkin, kun periaatteeksi otettaisiin järkeenkäypä turvapaikanhaku oman maanosan sisällä. Kaikki kynnelle kykenevät maailman maat osallistuisivat kuitenkin auttamiseen yhteisvastuullisesti. Kustannuksia säästettäisiin ja palaaminen lähtöalueille olisi helpompaa. Hädänalaisimpia voitaisiin ottaa kiintiöpakolaisina lähtökohtaisesti väliaikaisesti edelleen Eurooppaan."

Maailmassa on n 65 miljoonaa pakolaista, suurin osa on maan sisäisiä tai lähinaapureihin suuntauneita

Viime vuoden ryntäys johtui siitä, että länsi lopetti avun leireille ja aloitti pommitukset. Niinpä ainoa vaihtoehto oli, että osan piti lähteä leireiltä, leireillä odotti nälkäkuolema

Pekka Heliste

Kuuntelin radiosta ohjelmaa Äänekosken sellutehtaan työmaalta. Sitä oli rakentamassa 60 eri kansallisuutta, se on aidosti monikulttuurinen yhteisö ja kyllä ihmiset tulevat siellä toimeen keskenään uskonnosta ja kielestä ja muista eroista huolimatta

Toimituksen poiminnat