Aleksi Hernesniemi

Koulukiusaamisen mekaniikka

  • Koulukiusaamisen mekaniikka

Kategoriat

 

1) Kiusaajat pyrkivät ylläpitämään sosiaalista hierarkiaa, joka perustuu toisten alistamiseen ja toisten palkitsemiseen. Kiusaajat muodostavat marginaalisen osan ryhmässä, mutta saavat kannatuksen muusta ryhmästä, joka ei uskalla puuttua heidän toimintaansa. Kiusaajan henkilökohtainen motiivi on saada valtaa, suosiota ja/tai nautintoa (eihän hän muuten sitä tekisi). Kiusaaja saa etuina mahdollisesti myös suosiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta, koska kiusaaja kiivennyt oman sukupuolen viiteryhmässä hierarkian huipulle. Kiusaajat pyrkivät olemaan oman viiteryhmänsä ns. alfoja.

 

2) Kiusaajien kaverit ja tukijat ovat opportunisteja, jotka haluavat päästä osaksi menestystä ja valtaa, jota kiusaajat toteuttavat. Kiusaajien kaverit ja tukijat kannustavat kiusaajia, mikä toimii eräänä sytykkeenä kiusaajien toiminnalle. Kiusaajat saattavat palkita kavereita ja tukijoita pitääkseen heidät mukana tukijoukoissa. Kiusaajien kavereiden ja tukijoiden henkilökohtainen motiivi on saada mainetta ja suosiota kiusaajien rinnalla.

 

3) Hiljaiset hyväksyjät muodostavat suuren enemmistön. Hiljaiset hyväksyjät eivät halua riskeerata omaa turvallista asemaansa sosiaalisessa hierarkiassa, vaikka he tietävätkin, että kiusaaminen on väärin. Hiljaiset hyväksyjät katsovat mieluummin sivusta, kun kiusaaminen tapahtuu. Pelko siitä, että kiusaaja kostaa esimerkiksi ilmiannon tekemisestä, on jo riittävä syy, miksi kiusaamisesta ei haluta kertoa. Hiljaisten hyväksyjien henkilökohtainen motiivi on olla joutumatta sosiaalisen hierarkian pohjalle kiusattujen kanssa ja pitävät henkilökohtaisissa preferensseissä (hyöty-haitta -matriisissa) omaa turvallisuutta tärkeämpänä kuin vääryyteen puuttumista.

 

4) Kiusatut ovat kiusaajien alistamia henkilöitä, jotka ovat vasten omaa tahtoaan joutuvat henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Kiusatut ovat todennäköisesti alunperin kuuluneet hiljaiseen enemmistöön, mutta jostain perusteettomasta syystä heidät on otettu kiusaajien silmätikuksi.

- Kiusatut usein eristäytyvät koska he voivat kokea, että se on ratkaisu kiusaamisen välttämiseksi.

- Kiusatut usein myös eristetään, koska muut ryhmän kategoriat (erityisesti hiljaiset hyväksyjät) eivät halua seurustella väärän sosiaalisen kategorian ihmisten kanssa. Hiljaiset hyväksyjät pelkäävät, että tutustumalla kiusattuihin he voisivat altistaa itsensä myös kiusaamiselle ja sosiaalisen statuksen laskemiselle. Kiusattujen eristäjien henkilökohtainen motiivi on oman sosiaalisen hierarkian aseman turvaaminen, vaikka se tarkoittaisi silmien sulkemista kiusaamiselta.

- Kiusatut eivät halua kertoa kiusaamisesta aikuisille, koska se koetaan heikkouden tunnustamiseksi. Kiusaamisen salaaminen koetaan kunnialliseksi, koska siten pidetään kulissia yllä vahvasta itsetunnosta. Esimerkiksi pojille kiusatuksi tuleminen tarkoittaa oman maskuliinisuuden murtamista, ja avun pyytäminen olisi osoitus miehuuden puuttumisesta. Koska kiusaaja on henkisesti ja/tai fyysisesti kiusattua vahvempi, kiusattu tuntee voimattomuuden tunnetta. Kun voimattomuuden tunne kasautuu, se voi purkautua pahimmillaan itsemurhaan tai kostoon (esimerkiksi kouluampumiset), joka ilmenee järjestelmällisenä ja jäätävän kylmänä tuhona. Kostajan henkilökohtaisena motiivina on ”maksaa velka takaisin” ja palauttaa oikeudenmukaisuus maan päälle.

 

Mekaniikka

 

Kiusaaja pyrkii ensin tunnistamaan, mihin ihmisluokkaan henkilö kuuluu (ks. tarkemmin Pikas 1990, 70-73; Hamarus 2006, 55-56).

 

Kiusaajan kannalta ryhmän jäsenet voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

a) liittolaiset

b) uhat

c) kiusattavat

 

Liittolaiset ovat potentiaalisia jäseniä omaan tukijoukkoon. Liittolaiset eivät muodosta uhkaa omalle valta-asemalle, vaan liittolaiset alistuvat tukemaan omaa kiusaamiskampanjaa. Liittolaisilta edellytetään luotettavuutta, jotta he eivät käänny kiusaajaa vastaan. Kiusaajan kannattaa palkita liittolaisia ja antaa heille osa suosiosta, jota itse kerää.

 

Uhaksi luetellaan ne ryhmän jäsenet, jotka osoittavat dominoivia ominaisuuksia ja uhkaavat omalla statuksellaan riistää kiusaajan valta-aseman. Jos ryhmässä jokin toinen alkaa saamaan suosiota, se koetaan olevan pois itseltä. Uhaksi luokitellut voivat päätyä kiusatuiksi, ellei niistä saa tehtyä liittolaista.

 

Kiusattavat ovat kiusaajan silmissä henkilöitä, joilta puuttuvat dominoivat ominaisuudet ja jotka eivät kykene muodostamaan uhkaa kiusaajan valta-asemalle. Kiusattavilla ei ole myöskään tarjottavanaan mitään etuja, minkä vuoksi heistä ei ole hyötyä omassa tukijoukossa. Kiusattavien ryhmään kuuluvia kiusaaja pystyy kiusaamaan niin paljon kuin haluaa, koska kiusaajalla on henkinen ja/tai fyysinen valta-asema heihin nähden.

 

Kiusaamisen ”syy” on yhdentekevä. Se voi olla vääränlainen kännykkä, erilaiset vaatteet tai silmälasit. Kuitenkin kiusaamisen ”syy” on todellisuudessa vain keinotekoinen perustelu oikeuttaa henkinen ja fyysinen väkivalta. Perimmäinen syy on valtakamppailussa.

 

Kiusaaja puntaroi uuden ihmisen kiusattavuutta myös sanattoman viestinnän kautta. Kiusaaja voi ensikohtaamisessa esimerkiksi tönäistä tai tulla erityisen lähelle toista (fyysisen tilan hallinta) tai vitsailla toisen kustannuksella. Näiden keinojen tarkoituksena on päästä arvioimaan kiusattavan reaktioita. Jos kiusattava vetäytyy ja hiljenee, kiusattava ei osoita dominantteja ominaisuuksia, ja tästä kiusaaja tietää, että kyseistä henkilöä on helppo kiusata. Jos taas henkilö tönäisee takaisin, paiskaa kättä olalle tai heittää samanlaisen herjan takaisin, kiusaajalle selviää, että kyseinen henkilö on vaikeammin kiusattava. Saman kaltainen ilmiö voidaan havaita luonnossa, kun lauman urokset kamppailevat alfa-uroksen paikasta. Tällöin urokset tekevät valehyökkäyksiä ja kamppailevat, kunnes jompi kumpi tunnustaa heikkoutensa ja vetäytyy.

 

Kiusaamisen ei tarvitse kohdistua ainoastaan vertaisiin (muut oppilaat), vaan se on mahdollista myös muihin ryhmiin. Jos koulukiusaaja pystyy henkisesti hallitsemaan esimerkiksi opettajia tai sijaisia, koulukiusaajan valta kasvaa myös häntä vaikutusvaltaisempiin ryhmiin (aikuiset).

 

Ilmiantajien pilkkaaminen on järjestelmän itsepuolustusmekanismi, jonka tavoitteena on ylläpitää sosiaalista hierarkiaa ja välttää ulkopuolisten väliintuloa. Jos kiusatut voisivat välittömästi laittaa kiusaajat vastuuseen (ja jopa nolata heidät), kiusaaminen loppuisi hyvin nopeasti. Siksi kiusaajat tarvitsevat kontrollointikeinon, jolla vältetään oman valta-aseman tuhoutuminen. Koska ilmianto voisi tarkoittaa kiusaajan kiinnijäämistä, ilmiantajen halveksunnalla pyritään tekemään ilmiantamisesta sosiaalisesti ei-hyväksyttyä ja ”noloa”. Ilmiantajien pilkkaaminen perustuu häpeän tunteeseen.

 

Kiusaajat hallitsevat häpeällä. Kiusatut voivat kokea häpeää, koska heitä kiusataan, eivätkä he uskalla taistella vastaan. Kiusaajat itse haluavat välttää häpeää. Kiusaajan valta-aseman kannalta olisi pahinta, että jokin itseään voimakkaampi nöyryyttäisi ja saattaisi heidät naurunalaiseksi koko yhteisön edessä.

 

Aikuisten antamat rangaistukset, kuten jälki-istunnot, eivät vaikuta kiusaajiin, koska sellaiset eivät vaikuta kiusaajan sosiaaliseen asemaan. Jälki-istunnot ja puhuttelut voivat jopa vahvistaa kiusaajan asemaa. Jälki-istunnot (”taisteluarvet”) ovat todisteita siitä, että on käynyt valtakamppailua. Ainoastaan rangaistus, johon sisältyy häpeän tunne ja naurunalaiseksi tekeminen, voivat tehota koulukiusaajaan, koska häpeän tunne on sosiaalisen hierarkian kulmakivi. Rangaistuksen täytyy vahingoittaa vakavasti koulukiusaajan asemaa sosiaalisessa hierarkiassa tai tuhota pysyvästi koulukiusaajan mahdollisuus pysyä sosiaalisen hierarkian huipulla.

 

Kiusaajien asema sosiaalisen hierarkian huipulla säilyy vain niin kauan, kun heidän annetaan hallita ja terrorisoida. Sosiaalisen hierarkian voi murtaa aikuisten väliintulo (interventio), minkä seurauksena kiusaaja esimerkiksi erotetaan koulusta tai kiusaaja laitetaan oikeusprosessiin. Tällöin kiusaajalta otetaan ns. ”luulot pois” ja kiusaaja joutuu ensimmäistä kertaa vastaamaan teoistaan. Toinen vaihtoehto on, että hiljainen enemmistö yhdessä kiusattujen kanssa muodostavat uuden oman ryhmän, johon kiusaajia ei huolita (sisäinen vallankumous). Tällöin kiusaajat eristetään, minkä johdosta he eivät enää voi manipuloida ketään. Pelkästään numeroita ajatellen tämä on hyvin mahdollista, koska hiljaiset hyväksyjät ja kiusatut muodostuvat suuren enemmistön. Käytännössä tämä on kuitenkin haastavaa, koska kiusaajien luoma pelon ilmapiiri kannustaa pitämään huolta vain omasta asemastaan.

 

Koulukiusaamiseen puuttumisessa voidaan selkeästi havaita kaksi erilaista lähestymistapaa: oikeudenmukaisuusperustaisuus ja hoivaperustaisuus.

 

a) Oikeudenmukaisuusperustaisessa lähestymistavassa ensisijaisena kysymyksenä on uhrin oikeuksien maksimaalinen turvaaminen ja että uhri saa oikeudenmukaisen kohtelun. Lisäksi pidetään tärkeänä, että syyllistä rankaistaan asianmukaisesti. Kiusaajaa pidetään itsenäisenä toimijana, joka kantaa teoistaan seuraukset.

b) Hoivaperustaisessa lähestymistavassa uhrin ja syyllisen raja-aitoja pyritään hämärtämään, koska leimaamista pidetään ikävänä. Tarkoituksena on löytää keinoja, joilla kiusaajaa voitaisiin auttaa (esimerkiksi vallanhaluisen käyttäytymisen poisoppiminen tms.). Kiusaajaa pidetään uhrina ja kiusaaminen on seurausta esimerkiksi jostain puutteesta.

 

Koulukiusaamisen ratkaiseminen ”pehmeillä keinoilla” (=hyysäämisellä) on kuitenkin pääsääntöisesti roskaa. Se, että keskustellaan kiusaajien kohtaamista vaikeuksista, kuvastaa vain aikakauttamme, jossa syyllisistä tehdään uhreja. Vika ei ole koskaan syyllisessä, vaan aina jossain muualla (yhteiskunnassa yleensä). Ja ei saisi syyllistää oikeita syyllisiä, koska siitä tulee paha mieli joillekin. Koulukiusaajille on turha saarnata empatiasta ja kasvatuskeskusteluista, koska jos koulukiusaajilla olisi tarpeeksi empatiaa, he eivät olisi koskaan aloittaneetkaan toisten alistamista henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Jos kiusaajilla olisi tarpeeksi empatiaa, he olisivat lopettaneet kiusaamisen jo ensimmäisen kiusaamiskerran jälkeen. Myöskin puhe siitä, että kiusaajat täytyy pitää ryhmässä mukana (koska se voimauttaa kiusaajia ja eikä heille tule paha mieli), on lähinnä kiusattujen halventamista. Sen lisäksi, että kiusatut ovat joutuneet kokemaan kärsimystä, kiusattujen tulisi vielä leikkiä parasta ystävää kiusaajansa kanssa. Pohjakosketuksena ovat kasvatuskeskustelut, joissa kiusaaja ja kiusattu laitetaan paiskaamaan kättä sovinnon merkiksi. Mutta ei kiusatulla ole mitään sovittavaa, koska hän ei ole kiusaamista koskaan pyytänytkään.

 

Ei saa lyödä takaisin” -indoktrinaatio kasvattaa siihen, että kiusatuista tehdään puolustuskyvyttömiä. ”Ei saa lyödä” -sääntö ei tietenkään koske kiusaajia, koska he eivät välitä siitä. Kiusaajien on yhä helpompi jatkaa pahoinpitelyä, koska uhreilta on riisuttu aseet aikuisten määräyksillä. Tässä unohtuu täysin se, että rikoslain tuntema hätävarjelu koskee jokaista suomalaista riippumatta heidän iästään. Jos koulukiusattua esimerkiksi pahoinpidellään tai hänen omaisuuttaan varastetaan, myös hänelläkin on oikeus puolustaa itseään ja omaisuuttaan tarpeellisin keinoin. Itsepuolustusoikeus on ihmiselle kuuluva luonnollinen oikeus ja se perustuu siihen, että jokaisella ihmisellä on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Samainen oikeus löytyy myös perustuslaistamme. Pidän vastuuttomana, jos lapsille opetetaan, että he eivät saa puolustaa itseään. Sellaista lakia ei ole Suomessa, että lapset eivät saisi puolustaa itseään.

 

Kun kiusaajille opetetaan jo pikkulapsesta lähtien, ettei kiusaamisesta seuraa muuta kuin ”keskustelua”, se kasvattaa vastuuttomuuteen. Viimeistään täysi-ikäisenä tulee kuitenkin huomaamaan, että toisten lyömisestä ja henkisestä väkivallasta ei selviä enää ”keskustelulla”, vaan siitä voidaan tuomita jopa vankilaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tervejärkisin kirjoitus jonka olen tästä aiheesta nähnyt.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Hyvä analyysi.
Todistaa myös ihmisen apinalauma-luonteen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Hiljaisten hyväksyjien" pitäisi myös liittyä yhteiseen rintamaan ja tuoda joukkovoimalla esiin, mitä he ajattelevat. Joukossa yleensä tyhmyys tiivistyy, mutta liittymällä yhteen pelkokin katoaisi näiltä, jotka itse pelkäävät, ja se olisi parasta mitä kiusatun puolesta oppilaat itse kouluissa voisivat tehdä. Se vaatisi vain vaikka vain yhden muita voimakkaaman persoonan, joka uskaltaisi aloittaa "joukkojen keräämisen" ja luoda uuden käytös - ja tapakulttuurin.

Vai olisiko se lapsilta ja nuorilta liikaa vaadittua aloitteelisuutta? Vanhemmat ja opettajat voisivat ainakin yrittää markkinoida muitakin keinoja kun muut tavat eivät vain toimi. Sehän on jo nähty ja kuultu. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Tässä tietysti vain oletan, että luokassa olisi tarpeeksi iso hyviksien joukko, jotka yhdessä lähtisivät mukaan. Liian naiviako minulta?

Muuten minustakin tämä oli paras ja monipuolisin näkemäni kirjoitus tästä aiheesta. Kiitos Aleksi.

Antti Kautiainen

Interventiota ei lähes koskaan tapahdu, jos kiusaaja tulee ns. paremmasta perheestä. Tällöin hänen vanhempansa liittolaisineen aloittaa kiusaajan ja hänen läheistensä kimppuun käymisen oman sosiaalisen asemansa ja maineensa pelastamiseksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Masentava ja toivottomuutta aiheuttava ajatus. Eipä silti, tämä minun hyvin tietämäni kiusaamistapauksen aloitti juuri ministerin poika, mutta koko asia hoidettiin vain opettajan avulla - se vain ehti jatkua liian kauan - eli monta vuotta. Nuoret eivät puhu kellekään ennenkuin itse romahtavat niin pahoin, ettei sitä voi olla huomaamatta ja on pakko puhua.

Tuula Hätinen

Samoilla kuviolla tapahtuu myös kiusaaminen työpaikoilla ja usein kiusaajana on esimiesasemassa oleva henkilö. Ja silloin kiusattavaksi joutuu usein ihminen, joka fiksumpi tai muuten ominaisuuksiltaan sellainen, että aiheuttaa kateutta esimiehessä.

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Kyllä kiusatut puolustautuisivat fyysisesti, mutta useimmiten he ovat kiusaajia heikompia tai eivät pärjäisi kiusaajan apujoukoille.
Kiusatut eivät uskalla kertoa kiusaamisesta koston pelossa.
Opettajat eivät saisi koskaan opettaa, että kantelu tai ilmiantaminen on rumaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Itse uskoisin kertomisen olevan liian vaikeaa lähinnä sen vuoksi, että se varsinkin pojille on liian nöyryyttävää edes puhua siitä ääneen. Voin kuvitella miltä uhrista tuntuu, kun naureskeleva poikajoukko vetelee pitkin käytävää kohti WC::tä ja itse ei voi tehdä yhtään mitään.
Kiusajille se useimmiten on hauskaa leikkiä, eikä ehkä ymmärretä kuinka uhri voi kokea "rauhallisen hetken" vain silloin kun opettaja on paikalla ja muuna aikana hän on täysin vapaata riistaa ja alttiina nöyryytyksille, joiden vaikutukset ovat tuhoisat.... Luottamus ihmisiin ei kaikilta onnistu enää koskaan ja siitä pitäisi puhua paljon enemmän. Vahvat selviävät, mutta arvet jäävät joka tapauksessa jäljelle.

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Syitä on monia. Kiusaamisesta valittaminen koetaan myös heikkouden tunnustamiseksi.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Jokainen asiaa käsittelevä kirjoitus on hyvä keskustelun materiaaliksi. Allekirjoittanut on ollut perustamassa aikanaan Kiusattujen tuki ry:tä ja sittemmin perehtynyt työpaikkakiusaamiseen.
Tämän itsssään melko kattavan eli hyvän artikkelin lisäksi haluaisin tuota näkökulmaa historiallisiin juuriin.

Jos nyt en mene ihan Perkeleeseen asti (suomeksi "Kiusaaja"), niin esimerkiksi vanha hindulaisuus on ylläpitänyt ja pitää kuulemma edelleen yllä KASTILAITOSTA, jossa ihonväri pääasiallisesti antaa oikeuden vaaleaverisille kiusata tummaihoisia ja polkea heidät kastittomiksi eli paria luokaksi.

Omassakin maassamme on ylläpidetty melko pitkälle SÄÄTY-YHTEISKUNTAA, jossa ylimmät luokat ovat saaneet mässäillä alempien kustannuksella.

Kirjoituksessa tuli myös esille, että TUNNETTUJEN (JULKKISTEN) SUKUJEN LAPSET jäävät usein vaille rangaistusta kiusaamisesta. Tämän voin itsekin allekirjoittaa kokemusteni perusteella. Kouluissa voi olla myös opettajakunta, joka kuuluu lähes 100% valtaapitävien puolueeseen (kunnassa ehkä jo valitessa otetaan esille jäsenkirjat), jolloin toisten puolueitten lapset luokitellaan valmiiksi "pahantekijöiksi".

Paitsi puolueet, monet uskonnolliset tai taloudelliset ryhmät voivat olla kiusaajien tukena. Kiusatut ovat yleensä lahjakkuudessa Gaussin käyrän sekä ylä-että alapäässä. Jos vain poikkeaa isommasta porukasta henkisesti tai fyysisesti, voi joutua kiusatuksi ja uhkailujen kohteeksi.

Tuo näkökohta, että kaikkien pitäisi oppia puolustamaan omaa itseään sekä tarvittaessa myös vanhempiaan, kuin myös vanhempien olla kuulolla ja läsnä nuortensa elämässä on äärimmäisen TÄRKEÄ. Viisaat vanhemmat ja opettajat kyllä huomaavat, jos haluavat, mikä tilanne luokissa vallitsee. Opettajat ovat heikkoja varten.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tuo julkisuuden henkilöiden lasten vahva osuus kiusaajina on helppo uskoa. Heille kehityy jo varhain oletus, että ovat eräänlaisia yli- ihmisiä, joille hauskanpito muiden kustannuksella on täysin sallittua.

He itse voivat olla myös vanhempiensa taholta odotuksia täynnä, joten heidän pitäisi olla parempia kuin muut. Ja jos he ei niitä saappaita ainakaan kouluelämässä pysty täyttämään, niin kiusaajina he ainakin pärjäävät hyvin.

Kanssakiusaajia on aina helppo löytää luuseriporukasta, jotka saavat päteä sitten omalla tavallaan. Kiusamisessa pärjäävät valitettavasti kaikki.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Koulukiusaajan oma lapsi saattaa myös joutua tiedostamattoman kiusaamisen kohteeksi kotonaan kun halutaan huolehtia lapsesta. Siis huolehtiminen saattaa mennä liian pitkälle ja näin huolehtiminen muuttuukin holhoamiseksi ja alistamiseksi. Tuosta minulla on omaa kokemusta mutta tässä ei asiasta sen enempää.

Toimituksen poiminnat