Aleksi Hernesniemi

Ohjeita koulukiusatuille ja heidän perheilleen

Koulukiusaaminen aiheuttaa suurta tuskaa koko perheelle, koska pahoinvointi heijastuu myös läheisiin ihmisiin. Kiusattu joutuu usein alistumaan kohtaloonsa ja vaihtamaan jopa koulua. Näin kiusaajat pääsevät kuin koira veräjästä ja saavat jatkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Myös koulun henkilökunta, joka on mahdollisesti ollut tietoinen kiusaamisesta, muttei ole puuttunut siihen, voi paeta vastuusta. Sotii kaikkea oikeudenmukaisuutta vastaan, että rikoksen uhrit eivät koskaan saa korvauksia aiheutuneesta kärsimyksestä.

On täysin oikein ja erittäin rohkaistavaa hakea vahingonkorvauksia kiusaamisesta aiheutuneista kärsimyksistä. Jos korvauksia ei hae ja laita syyllisiä vastuuseen, se tarkoittaa kiusaamisen hiljaista hyväksymistä. Näinkään asia ei voi olla.

Kiusaaminen jatkuu, koska kiusaajat tietävät, ettei siitä seuraa kovia rangaistuksia. Koulusta erottaminen on harvinaista, ja sekin itse asiassa voi olla oikein mukava ja rento loma, jos ei tykkää koulunkäynnistä. Jos asiaa ei viedä poliisille, käytännössä ainoa sanktio on 2 tunnin jälki-istunto, joka ei vaikuta mihinkään. Kiusaajat tietävät järjestelmän lepsuilun ja he tulevat käyttämään sitä häikäilemättömästi hyväkseen niin kauan, kunnes kiusaaminen ei ole heille enää kannattavaa. Tällainen käänteentekevä tapahtuma on esimerkiksi oikeudenkäynti, sakkorangaistus, merkintä rikosrekisteriin ja pysyvä maine koulukiusaajana. Silloin haitta on suurempi kuin hyöty. Anteeksipyytäminen tai kasvatuskeskustelu ei ole rangaistus eikä edes vahingonkorvaus.

Koska koulukiusaamisesta voidaan laittaa tuomiolle kiusaaja tai esimerkiksi viranhaltija, niin vastuu todisteiden hankkimisesta on käytännössä kiusatulla ja hänen perheellään. Tämä johtuu siitä, ettei kukaan tule etsimään todisteita, joita tullaan käyttämään itseä vastaan oikeudessa. Lisäksi kukapa haluaisi ilmiantaa virkavelvollisuuden rikkomisesta naapurikopin mukavan työntekijän?

Koulukiusattu ei saa oikeutta, ellei sitä itse hae. Ongelmaksi muodostuu erityisesti se, että koulukiusattu eikä hänen perheensä välttämättä tunne lainsäädäntöä ja heille kuuluvia oikeuksia. Kun ei tunneta lainsäädäntöä, uskotaan helposti sellaista tietoa, joka ei pidä paikkansa. Asiaa vaikeuttaa myös se, että koulukiusaaminen itsessään ei ole rikoslain tuntema määritelmä, minkä vuoksi sitä ei tunnisteta rikolliseksi toiminnaksi. Tietämättömyys aiheuttaa voimattomuuden tunnetta, mikä syö koulunkäyntihalut ja vaikuttaa erittäin haitallisesti myös läheisiin ihmisiin.

Jotta kiusatuilla ja heidän perheillään olisi paremmat edellytykset saada oikeutta, tässä kirjoituksessa esitellään keinoja, joilla asia voidaan saada päätökseen. Prosessin läpikäyminen vaatii sisua. Suomi on byrokratian luvattu maa, mikä tarkoittaa, että tulee varautua pitkiin käsittelyaikoihin ja kaikesta tulee olla kirjallinen todiste.

 

Kuinka pitää toimia?

 

  1. Ilmoita jo ensimmäisestä kiusaamistapauksesta opettajille, rehtorille, kouluterveydenhoitajalle, opetus/sivistystoimenjohtajalle sekä opetus/sivistyslautakunnalle vähintäänkin kirjallisesti. Jos et kerro, kukaan ei tiedä. Keneen ikinä oletkin yhteydessä, ilmoita samassa yhteydessä, että olet ollut yhteydessä myös häneen esimieheensä asian johdosta. Pelko siitä, että saattaa syyllistyä työssään laiminlyöntiin, antaa motivaatiota puuttua asiaan.

  2. Älä koskaan tyydy ”puutumme asiaan pian ja keskustelemme tästä” tai ”noudatamme KiVa-koulu -protokollaa ja siirrymme pian asteikon seuraavalle tasolle” -vastaukseen. Vaadi koululta päivämäärä, mihin mennessä kiusaaminen on päättynyt. Jos sinulle ei anneta päivämäärää, kysy, milloin saat sen. Ota tämä lupaus kirjallisena. Vaadi myös nimiä, kenen vastuulla kiusaamisen lopettaminen on. Jos nimeä ei kerrota, kysy, milloin saat sen. Jos päivämäärä ei pidä, lähetä tieto petetystä lupauksesta kaikille esimiehille sekä kunnan opetus/sivistyslautakunnalle ja kirjoita siitä sanomalehtiin.

  3. Käyttäydy asiallisesti, vaikka viranomainen yrittäisikin kääntää syyn uhrin niskoille. Kaikkea sanomaasi ja kirjoittamaasi tullaan käyttämään sinua vastaan. Vastuunpakoilu viranomaisten taholta johtuu siitä, ettei kukaan halua etsiä todisteita, joita voidaan käyttää itseä vastaan ja toisaalta koulut haluavat suojella mainettaan.

  4. Älä ole missään yhteydessä kiusaajiin.

  5. Älä mene kouluun, jos siellä ei ole turvallista olla. Tällöin kouluun voi ilmoittaa kirjallisesti, että ei tule kouluun, koska koulussa vallitsee perusopetuslain 29 §:n vastainen tila, josta ilmoitetaan poliisille. Koulupakkoa ei ole. Kotiopetus on vaihtoehto, johon ei tarvitse viranomaiselta lupaa, vaan siihen riittää huoltajan ilmoitus. Jos koulu yrittää evätä tämän, ilmoita siitä poliisille, koska kyseessä voi olla virkavelvollisuuden rikkominen.

  6. Älä käy puhelinkeskusteluja tai osallistu henkilökohtaiseen tapaamiseen koulun henkilökunnan kanssa, jos et pysty tallentamaan keskustelua tai hankkimaan paikalle todistajaa, joka pitää pöytäkirjaa (ota kaikkien nimet alle keskustelun päätteeksi). Muutoin tulee sana sanaa vastaan -tilanne. Kaikki lupaukset voidaan pettää, jos niistä ei jää todistetta.

  7. Ota valokuvat kaikista vammoista ja hanki tarvittaessa lääkäriltä lausunto, jos on joutunut tönimisen, lyömisen tms. väkivallan uhriksi. Ota lisäksi valokuvat vahingoitetusta tai hävitetystä omaisuudesta. Tee rikosilmoitus välittömästi.

  8. Pidä päiväkirjaa kaikista tilanteista, joissa on joutunut henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi. Luettelosta tulee käydä ilmi ainakin tapauksen aika, paikka, osalliset, silminnäkijät, kenelle on raportoitu ja mitä toimenpiteitä se aiheutti tai ei aiheuttanut. Jokainen tapahtuma pitää yksilöidä.

  9. Pyydä koulukavereilta ja perheenjäseniltä kirjalliset lausunnot, jossa todistetaan koulukiusaaminen ja mahdollisesti siihen puuttumisen laiminlyönti.

  10. Pyydä lausunnot sosiaali- ja terveysalan henkilöstöltä, mikäli on käytetty niiden palveluja. Erityisesti, jos on masennusta, joka todistetusti johtuu koulukiusaamisesta.

  11. Tulosta kaikki koulun ja viranomaisten välinen sähköpostikeskustelu kiusaamiseen liittyen, mukaan lukien Wilma-viestit.

  12. Ota talteen esimerkiksi Facebookiin ja kännykkään lähetetyt häiritsevät viestit.

  13. Kirjoita paikallisiin sanomalehtiin kyseisen koulun tilanteesta, sillä monet muutkin ovat voineet miettiä täsmälleen samoja asioita. Tarjoa tarinaasi tiedotusvälineille, sillä ne voivat kiinnostua siitä. Jos koulussa ei ole turvallista, se on tuotava julkisuuteen.

  14. Ota yhteyttä muihin kiusattuihin ja heidän perheisiinsä ja tuokaa asia julki joukkovoimalla.

  15. Kerää kaikki todistusaineisto kirjallisena ja toimita ne poliisille. Pyydä poliisia tutkimaan, ovatko muun muassa seuraavat rikosten tunnusmerkistöt täyttyneet.

 

Mihin lakipykäliin pitää vedota?

 

  • Pahoinpitely (Rikoslaki 21. luku 5 §)

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: lyöminen, potkiminen, kaataminen maahan tai töniminen. Myös näiden yritys. Mikäli kiusaaminen on aiheuttanut todistetusti masennusta eli vahingoittanut toisen terveyttä.

  • Vammantuottamus (Rikoslaki 21. luku 10 § )

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: lyömisestä, potkimisesta, maahan kaatamisesta tai tönimisestä aiheunut vamma.

  • Viestintärauhan rikkominen (Rikoslaki 24. luku 1 a § )

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: kännykän ja/tai somen kautta tapahtuva toistuva häirintä. Esimerkiksi viestin lähettely yöllä.

  • Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (Rikoslaki 24. luku 8 §)

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: levitetään koulussa tietoja kiusatun tai hänen perheeseensä liittyvistä henkilökohtaisista asioista.

  • Kunnianloukkaus (Rikoslaki 24. luku 9 §)

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: levitetään perättömiä ja halventavia väittämiä.

  • Laiton uhkaus (Rikoslaki 25. luku 7 §)

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: uhkaillaan esimerkiksi väkivallalla tai omaisuuden rikkomisella.

  • Vainoaminen (Rikoslaki 25. luku 7 a §)

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: kännykän tai somen kautta tapahtuva toistuva ahdistelu. Myös pelkoa tai ahdistusta herättävä toistuva seuraaminen tai tarkkailu koulumatkalla tai koulussa.

  • Vahingonteko (Rikoslaki 35. luku 1 §)

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: toisen repun, vaatteiden, koulutarvikkeiden tai muun omaisuuden vahingoittaminen tai hävittäminen.

  • Virkavelvollisuuden rikkominen (Rikoslaki 40. luvun 9–10 §)

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: opettaja, rehtori, opetustoimenjohtaja tai muu kunnan viranhaltija on tietoinen perusopetuslain 29 §:n vastaisesta tilasta, muttei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin kiusaamisen lopettamiseksi tai mikäli opettaja tai rehtori eivät ole ilmoittaneet kiusaamisesta perusopetuslain mukaisesti vanhemmille.

  • Perusopetuslain rikkominen (Perusopetuslaki 35§).

Tunnusmerkistö voi täyttyä seuraavista: kaikki häirintä ja kiusaaminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat